Kaikki alkoi lumesta. Ensin sitä odotettiin pari kuukautta ja sitten sitä alkoi tulla. Vähän liikaakin. Ainakin tämän viikonlopun aikataulut ja suunnitelmat lumentulo pilasi tehokkaasti.

Mitä siis tehdä sunnuntaina vanhempieni luona? No, keksin kaivaa vanhan Laulajan esille ja ryhtyä ompelemaan. Just. Ensinnäkin edellisestä ompelukerrasta on jo ainakin 10 vuotta ja toisekseen ei ollut mitään, mitä ommella. Mutta kun tuli sellainen Kätevä emäntä -fiilis. Mutsi heitti vitsinä, että nukkekoti kaipaa kodinhengettären kädenjälkeä. Minäpäs hainkin Saupartista kankaita ja aloin nykertämään. Kirjaimellisesti.


Apulaiseksi löytyi kissa, joka piilotti minulta mittanauhan, muutamia nauhoja ja toisen sukkani. Kankaiden leikkaaminen kun on helpompaa, kun riisuu pois sukat. Ei tule reikiä. Väärin suunniteltu.




Uutena ideana keksin laittaa villavatiinia vanun sijaan. Vatiini on vanuun verrattuna helpompaa leikata ja ennenkaikkea ommella. Vatiini on vain muutaman millin paksuista, mutta antaa sen ryhdin ja muhkeuden, mitä jotkut tekeleet kaipaa. Niinkuin nyt nukkekodin päiväpeitto.


Lopputulos
Päiväpeitto, sohvanpäällinen, tyynyjä, pöytäliina mummolan nukkekotiin
Aikaa
10-15 min per kodintekstiili. Kuitenkin lopulta kului yhteensä 3 tuntia kissan piiloleikin vuoksi.
Rahaa
1-3 euroa. Kaikkiaan Saupartin ostokset tekivät vajaat parikymppiä, mutta kankaita jäi toiseenkin nukkekotiin. Muutamaan kymmeneen nukkekotiin.
Mitä me tästä opimme?
Sulje kissa toiseen huoneeseen.