Mikään ei piristä niin paljon, kuin kevätauringon paistaminen aamulla - mitä nyt kellot näyttävät vähän mitä sattuu yöllisen kellojen siirtämisen vuoksi. Joka vuosi vielä juhannuksena joku sivupöydän kello näyttää väärää aikaa. Mitäs on piiloutunut kirjapinojen taakse...

Toisaalta, Kun kello käy jo kahtatoista, voi hyvinkin ommella vähän ompelukoneella. Olin löytänyt Saupartista puuvillakangasta, josta oli aivan pakko saatava pienelle pyöreälle terassipöydälle pöytäliina.



Pyöreä liina on helppo leikata taittelemalla kangas ensin kolmioksi ja siitä sitten uudelleen kolmioksi. 



Kun on leikannut ensimmäiset kohdat, eli taitoksen, voi avata leikatun kankaan aina leikkaamattoman puolen päälle malliksi.



Oma terassikausi on nyt avattu auringon ja viimeisten vanhan-surma -lumien kimmeltäessä. Huomaa täysin yhteensopivat servetit ja kankaan kuosi. Kaikki pöydällä olleet hankittu samasta paikasta Saukkolasta. Höyryävä teekuppi maistui muuten hyvältä!

Aikaa kului
Leikkaamiseen max. 2min. Reunan ompeluun max. 15min.
Rahaa kului
Alle 15€
Mitä me tästä opimme?
Terassikauden voi aloittaa heti kun aurinko paistaa!

Keväällä on ihanaa laittaa paksuimmat neuleet pois hyllyiltä tilaa viemästä. Komerossa on kuitenkin aina ja ikuisesti osa vaatteista, sellaisia joita tarvitsee vähän väliä tai henkarin arvoisia juhlapukuja.

 

Olenkin laittanut henkarista roikkumaan tavallisen paperinlapun, johon olen raapustanut pari sanaa muistinvirkistykseksi. Samaa asua kun ei voi käyttää samoissa piireissä toista kertaa. Huokaus. Kannattaakin olla moniosaisia juhlavaatetuksia.

On myös hauskaa on selailla lappukasoja, kun samaa boleroa on tullut käytettyä eri juhlissa, jopa teini-iästä lähtien. Mikään ei piristä yli kolmekymppistä niin paljon, kuin huomata olleensa samankokoinen kuin 15 vuotiaana! Mikä tietenkin on masentavaa ajatella, että samat kurvit ovat silloinkin aiheuttaneet samoja ongelmia...



Suurempi ongelma on komeron pimennossa olevat mustat vaatteet. Ainakin itselläni on esimerkiksi mustia jakkuja paksumpia talveen, ohuempia kesään, arkeen, juhlaan, lyhyempää ja pidempää. Ja kun useimmiten kiireessä tulee puettua, niin ei haluaisi kaikkia käydä läpi.

Järjestyskin auttaa; jakut vierekkäin, kotelomekot vierekkäin ja sifonkiset vierekkäin. Jos vaikka joskus ongelmana olisi vain se hiustenlaitto, eikä vaatteiden etsiminen.

Ja jos joku nyt epäilee mua järjestysfriikiksi, niin näkisittepä työviikon aikana makuuhuoneen nojatuolit....

Kun näin ekan kerran pöntöstä huuhdeltavan vessapaperihylsyn mainoksen, arvelin lehtien palstojen vielä täyttyvän erilaisista jurputuksista, kuten "koirani ei voi enää jäystää paperihylsyjä" tai "mistä me nyt voidaan askarrella kuu-ukkoja?!".

Päälimmäisenä ajatuksenani kuitenkin oli testata tuota flush and go -tekniikkaa. Miten nopeasti se hajoaa, millaisiksi murusiksi se menee - ja mitä sitten tapahtuu? 

Muutaman kuukauden keräilyn jälkeen tartuin toimeen.



Sekoitin viisi hylsyä desiin vettä. Heitin sekaan laimentamatonta punaista mehua
- tarkoituksenani värjätä massa, mutta se epäonnistui.



Mätin massan käteen osuneeseen jääpalamuottiin.



Jätin muotin kuivumaan ja irrotin palat viiden päivän päästä. Kukat olivat kovina n. 50% sekoitusmassasta.



Kukat olivat täysin kovia ja niitä pystyi värjäämään tussilla ja liimaamaan osaksi taideteoksia; tauluja, pääsiäiskoristeita ja mahdollisesti vaikkapa kaulakorua varten.

Aikaa kului
6kk - 5 päivää - pari min (keräily, kuivuminen, sekottaminen/loppukoristelu)
Rahaa kului
0€
Mitä me tästä opimme?
Saa niistä hylsyistä vieläkin jotain - vain taivas ja muotti rajana!

Siivoilin taas kangasluiruja ompelukoneen ympäriltä. Olin jo heittämässä roskikseen kahden-kolmen eri projektin pienen pieniä jämäpaloja, kun värit sattuivatkin sopimaan yhteen.

Selvisi, että minulla on käsissäni viisi senttiä puuvillakangasta ja 15 cm jotain tekokuitukangasta. Materiaaleiltaan epäsopiva yhdistelma, mutta juuri sopiva määrä nukenvaatteisiin. Nukenvaatteissa materiaalien sekoitukset menettelee, kun niitä yleensä kuluteta ja pestä yhtä hurjasti kuin ihmisvaatteita (oliko tuo edes suomenkieltä?).



Pätkäisin kummastakin kankaasta päistä pienet palat erilleen puseroa ja pientä nukenlaukkua varten. Aloitin ompelemalla hyvin suoran hameen. Kun vaaleaan kankaaseen oli ommeltu kiinni helman kukikas puuvilla, aloin tehdä hyvin yksinkertaista vyötäröä.

Vanhastaan muistin helpoimman tavan tehdä vyötärö kahdessa minuutissa
- ilman kuminauhan jäkipujottelemista (lue: taistelua).


Ensin kiinnitin hakaneulalla kuminauhan pää kankaaseen.
Sitten ompelin kuminauhan kankaan kujaan sisälle.
Lopuksi jätin ompelematta kujaa pari senttiä, jolloin muodostui ns. reikä, josta pystyy liikuttamaan kuminauhaa.
Hame nuken päälle vedettynä vedin kuminauhaa ulos niin kauan, että vyötärö tuntui sopivan kireältä.
Jätin kuminauhaan muutaman ylimääräisen sentin solmua varten - nips ja solmu.



Aikaa kului
Hameeseen 20min ja pyöreään laukkuun vajaa tunti. Paitaan, noh, sanotaan vaikka puoli tuntia. Jouduin ompelemaan kahdet paidat, kun ensimmäinen paita ei sopinut jäykistä käsistä nuken päälle. 
Rahaa kului
Jos olisi joutunut ostamaan kankaat, niin 2-5 euroa. Punainen nauha 1,50e/m.
Mitä me tästä opimme?
Yhdistellä voi niin värejä kuin eri materiaalejakin - miten nyt sattuu silmää miellyttämään.

Kuinka usein sitä onkaan tullut katsottua, että jonkun hihan korjailu tai helman lyhentäminen olisi vain parin minuutin työ -  jos ei olisi ollut aina sitä oikean värisen langan vaihtamista ja varsinkin pujottamista ompelukoneen neulan silmään.

Uutena ideana  löysin ompelukoneen neulan, johon ei tarvitse pujottaa lankaa. Tai siis mutsini löysi. Kun lumen vankina lainasin mutsin ompelukonetta, niin olohuoneesta huikattiin: "ai niin, sitä ei tarvitse pujotella!". Aikani ihmeteltyä neulan käyttö tuntui hyvinkin selkeältä - lanka vain asetellaan neulan sivulle ja vedetään paikoilleen. Parin kerran jälkeen sen teki jo ilman, että piti katsoa.  Eikä se lanka mihinkään putoa ompelun aikana!

Tulipahan tehtyä vielä niitä nukkekodinkin tekstiilejä lisää.


Työ, jonka tekemiseen menee vain pari minuuttia, todellakin onnistuu nyt
 parissa minuutissa.



Hankin sitten itsellenikin niitä "ihme-neuloja". Tavallisten ompelukoneen neulojen riveistähän paketti löytyi. Ompelukoneen vanha neula pois ja uusi tilalle.



Apulaisena minulla oli - yllätys yllätys, kissa. Missun mielestä liikkuva ompelukoneen neula oli niin hauska, että lopulta kissaneiti siirrettiin toiseen huoneeseen.

Aikaa kului
minuutti neulan vaihtoon, mutta jatkossa lankojen vaihto kymmenen kertaa nopeampaa.
Rahaa kului
neulapaketti 6,90 €
Mitä me tästä opimme?
Neulansilmän ei tarvitse olla neulansilmä.